Hanna hurahti

100 g villaa 5 litraa vettä 1-4 g väriainetta 5-10 g glauber- tai ruokasuolaa 10-15 ml ruokaetikkaa (ph 5) 1. Mittaa 40 asteinen vesi kattilaan. 2. Lisää suola ja etikka. 3. Sekoita väri pieneen määrään vettä ja kaada se kattilaan. 4. Keitä liemi hellalla 100 asteeseen, sekoita välillä. 5. Kastele villavyyhti. 6. Kasta villa kattilassa rauhallisesti. Huuhtele lämpimällä vedellä kastamisen jälkeen,  kun villa on hieman jähtynyt. 7. Laita villa vielä lämpimään etikkaveteen muutamaksi minuutiksi (5 litraa vettä ja 1 dl etikkaa) 8. Huuhtele ja kuivaa. Kuvan valkoinen villalanka vyyhti on ensin kasteltu turkoosissa liemessä ja sitten huuhtelun jälkeen sinisessä. Väreinä happovärit Telon Türkis M-5G 85% ja Supralan Blau GLW.

Etelä-pohjalaisethan ovat aina olleet puukko-kansaa. Minäkin yritän pitää yllä perinnettä ja harjoitella tämän taidon. Siispä ensin lähdin Manalanpajalle seppä Markuksen kanssa takomaan terän. Hyvä puukonterä tehdään hiiliteräksestä. Terä kuumennetiin hiiliahjossa ja taottiin pajavasaralla muotoonsa. Sitten terä karkaistiin kädenlämpöisessä vedessä, jotta hiilipitoinen teräs saatiin kovenemaan. Viimeisenä tapahtuu päästäminen eli vielä terä n. tunniksi uuniin (170 astetta). Näin terä on valmis hiottavaksi. Perän tein omenapuusta. Se on kaunis puulaji, koska sydänpuu on huomattavasti erivärinen muuhun puuhun verrattuna. Omenapuussa ongelmana on halkeamat joita syntyy yleensä runsaasti puun kuivuessa. Puu käsiteltiin öljyllä. Perään porattiin reikä terälle. Terä kiinnitettiin vielä kaksikomponenttiliiman avulla. Tuppi on tehty paksusta nahasta. Nahka kannattaisi vielä käsitellä satularasvalla, jotta siitä saadaan likaa hylkivä. Kyllä oli hienoa ...

Taas valmistui uusia koruja - hopea on ihanaa! Sahasin hopealaatasta pyöreän ja taoin kuoppa-alasimella sen kuperaksi. Korun kuviot on "piirrelty" dremelin terällä. Korvikset sahasin, viilasin ja naputtelin kiilapäisellä vasaralla sekä elävöitin pintaa vielä dremelillä. Hopean hohtoa-postauksessa tarkemmin hopea-korujen valmistuksesta. Nämä korut vielä kiiltävät mutta tässä tummuneen hopean puhdistukseen vanha konsti. Vuoraa kulho alumiinifoliolla. Laita kulhoon kuuma vesi ja 1-2 ruokalusikallista ruokasoodaa. Anna hopeiden liota vedessä tunnista kahteen. Hinkkaa korut pumpulilla tai tops-puikolla. Testasin vanhoilla hopealusikoilla ja sehän toimii!

Missä meidän pihan ruska viipyy? Naapureiden vaahterat hohtavat kauniissa väreissä - keltaista, oranssia, punaista, kuparia. Meidän pihassa vaahterat pysyvät vihreinä. Otin puusta lehden ja sahasin sen mukaisen palan kuparista. Emaloin sen ja näin meilläkin on edes yksi syksyn värinen lehti. Emaloinnista olen kertonut tarkemmin aiemmassa Emalointi-postauksessa. Nyt on kuparin hohtoa kotona. Toivottavasti lehti näkyy edes vähän Perfect Home-tuotteiden hohdon seasta. Ihanaa tunnelmaa pimeneviin syysiltoihin!

Sitten taas korujen tekoon. Millisestä hopealevystä sahataan sopiva palanen. Sormukselle kannattaa tehdä ensin kaava paperista. Porasin laattaan sydämen kohdalle reijän ja sahasin lehtisahalla siihen sydänkuvion. Hioin reunat ja kuvion. Laatan suojakalvo kannattaa pitää tähän asti, jotta vältytään turhilta naarmuilta. Kuumensin levyn kaasupolttimella jotta se pehmenee työstöä varten. Naputtelin sormuksen pyöreäksi nylonvasaralla. Viimeisenä sormus kiilloitetaan ja pestään. Voi että siitä tuli kiva ja kiiltävä!

Emalointi on hyvin vanha metallien koristelutekniikka. Emali on läpinäkymätöntä lasia, joka muodostuu alumiini-boori-silikaattilasista ja siihen lisätyistä väriaineista. Emalijauhe kiinnittyy sulaessaan metalliin 700-850 asteessa minuutissa, parissa. Nämä kaikki korut ovat tehty kuparista. Keskimmäisessä kuvassa kupari on ensin taottu pallopäävasaralla. Muissa koruissa emalijauhe on ripoteltu suoraan karhunkielellä hinkatun kuparilevyn päälle. Emalijauheita on lyijyllisiä ja lyijyttömiä. Jos haluat yhdistää eri värejä kannattaa ne olla kaikki joko lyijyllisiä tai lyijyttömiä. Oikean puoleisessa korussa on ensin poltettu pohjaväriksi lime. Emalipinnan päälle on ripoteltu vielä keltaista ja emali on sulatettu uudelleen. Emalityyppejä on erilaisia - läpinäkyvästä emalista (transparent) läpinäkymättömään (opakki).

Meidän perheessä astiat lentelee aika ajoin ( ja nyt ei ole kyse mun helposti kiehahtavasta verestä vaan lapsista). Tällä kertaa hajosi Arabian Muumi-lautanen ja yhteen palaseen jäi sopivasti Tiuhti tai Viuhti kokonaan näkyviin. Palanen on hiottu lasihiomakoneella ja se on liimattu kaksikomponenttiliimalla sormuspohjaan. Nyt mulla on taas uusi makee sormus!

Vielä yksi pikainen postaus aiheesta paperi. Tässä pellava-selluloosamassaan kerran upotettu lyhty. Mitä pitkäkuituisempi massa, sitä enemmän kuitua tarttuu runkoon. Runko on taivutettu metalliverkosta. Harmi kun kuva ei kerro kaikkea - aivan ihana tunnelmantuoja pimeneviin syysiltoihin!

Löysin kirppikseltä vanhan pöytälampun jalan ja irrotettavan lampunvarjostimen muutamalla eurolla. Vekkinen varjostin sai väistyä tieltä ja kehikko sai uuden päällisen värjätyistä, itsetehdyistä paperiarkeista. Paperimassa on värjätty Levafix-väreillä. Värinä piti olla limen vihreä mutta melko keltainen siitä tuli. Painelin arkit märkinä varjostimen päälle, joten ne pingottuivat kuivuessaan kivasti. Varjostimeen on käytetty kolme A5 kokoista arkkia. Saumoja on vaikea huomata kuivumisen jälkeen. Taito Aivialta kopsattu ohje paperimassan värjäämiseen: 100g paperimassaa (Huom! Massan kuivapaino) 50g glauber-suolaa 20g soodaa 2 l vettä väripigmenttiä 2-4% 1. Mittaa astiaan niin kuumaa vettä kuin hanasta tulee. Laita astiaan ensin suola ja sitten sooda. Käytä hengityssuojainta. Sekoita kunnes suola ja sooda liukenevat veteen. 2. Mittaa tarvittava määrä väripigmenttiä. Vaaleisiin pastelliväreihin riittää 1-2% pigmenttiä ja täysväriin 3-4%. Sekoita pigmentti ensin pieneen määrä...

Mittaa astiaan yksi litra haaleaa vettä ja lisää 1/2 desiä liisterijauhetta kokoajan hyvin sekoittaen. Anna liisterin turvota 10 minuuttia. Lisää liisteriin 1/2 desiä puuliimaa. Seuraavaksi lisätään desi liitujauhetta ja desi kaoliinia (keramiikkaliikkeet). Tässä vaiheessa seos muistuttaa löysää taikinaa. Viimeisenä lisätään pienissä erissä selluvilla-murskaa niin, että taikinasta saadaan hyvin muotoiltavaa. Minä lisäsin myös muutaman desin sahanpurua. Muotoilin massan teräskulhon päälle. Massa riitti kolmeen kulhoon. Annoin töiden kuivua viikon verran. Kyllä, tämä on todella hidasta puuhaa! Valmiin kulhon reuna on hiottu hiekkapaperilla ja se on viimeistelty spray-maalilla ja mehiläisvahalla. Valmiita töitä voi maalata vesiväreillä, peiteväreillä, akryylimaalilla, puumaalilla yms. Vesi- ja peitevärien päälle kannattaa laittaa lakkakerros. Työn voi vahata myös esim. mehiläisvahalla tai parafiinilla.

Tufaus on nukitustekniikka. Puiseen tuftauskehikkoon pingotetaan polyesterikangas, joka kannattaa ensin ommella tai liimata reunoilta, ettei se pääse purkautumaan. Kankaaseen tehdään ryijynukkaa tuftaustyökalun avulla. Tuftaustyökalu muistuttaa onttoa kynää, jonka läpi pujotetaan lanka. Lanka naputellaan laitteen avulla nurjalta puolelta läpi. Oikealle puolelle muodostuu lankalenkkejä. Valmiissa työssä nukka liimataan maitoliimalla nurjalta puolelta ennen kankaan irrottamista kehyksestä. Nukan voi jättää silmukoille tai leikata auki. Tuftausvälineitä myy Suomessa ainakin Toika Oy. Kuvassa on mökin sisäovessa roikkuva työ, jossa silmukat on leikattu auki.

Manilla (manillahamppu, abaca) on banaanikasveihin kuuluva trooppinen kasvi. Manillakuidut saadaan rungon ympärillä olevista lehtitupista murskaamalla ja kaapimalla irti. Abaca on kotoisin Filippiineiltä, jossa sitä pääasiassa viljellään. Manilla on luonnonkuiduista vahvin. Ohutkin paperi on todella kestävää. Tässä muutama kokeilu. Paperin valmistuksesta tarkemmin: Kierrätyspaperin valmistus-postaus .

Materiaaliksi voi käyttää kotikeräyspaperia, munakennoja ja vessapaperirullia. Kaikki muut postiluukusta tulevat paperit sopivat paitsi ei aikakauslehtien sieleäpintainen paperi, koska se ei hajoa. Liota papereita hetken ja revi ne postimerkin kokoisiksi paloiksi. Sekoita sauvasekottimella tasainen mössö. Laita laakeaan astiaan vettä ja mössö niin että syntyy ohutta velliä. Siis mitä enemmän mössöä sitä paksumpi paperista tulee. Sekoita hyvin. Viira on puukehikko johon on pingotettu seulakangas. Sen voi valmistaa vaikka hyttysverkosta. Upota viira velliin pystyasennossa ja nosta vaakatasossa, että kuituja jää tasaisesti verkon päälle. Anna veden valua pois. Taputtele vielä sienellä alapuolelta, että ylimääräinen vesi imeytyy siihen. Ota viiran kehys pois ja kumoa puulevyn päälle. Taputtele vielä sienellä loput vedet pois ja nosta viira. Voit jättää paperin kuivumaan sellaisenaan tai taputella sitä vielä sienellä vaikka jonkun verkon läpi. Ekaan paperiin on käytetty pos...

Vaaleasta korkeapolton savesta (480) valmistin ruusun kiukaalle. Ruusu toimii koristeena mutta myös tuoksun tuojana. Lisää hieman vettä ja muutama tippa saunatuoksua ruusuun, kiukaan kuumuudessa eteerinen öljy höyrystyy ja ihana tuoksu valtaa saunan. Ruusu on helppo valmistaa - kuin tekisit marsipaaniruusun täytekakun päälle.

Ilona Pietiläisen Kesäpesä-kirjasta löysin ohjeen mattoon, jota itse hieman sitten sovelsin. Kuteet on trikookudetta ja revittyä vanhaa lakanaa. Muutama sateinen ilta tarvittiin ja se on siinä!

Avataanpa hieman aihetta länsimainen kirjansidontaa. Paperit taitetaan ja laitetaan neljän paperin nippuihin. Käytin tavallista kopiopaperia ja väliin laitoin muutaman hienomman paperin. Taiteeseen tehdään reijät naskalilla. Niput ommellaan yhteen. Tässä kirjassa oli kymmenen nippua. Ompeleiden väliin jätettiin tueksi kanttinauhat. Kirjan selkä liimataan paperiliimalla ja jätetään kuivumaan puristimien väliin. Viimeisenä liimasin esilehdet eteen ja taakse. Liimaa laitoin puoli senttiä selän puolelle. Kirja kävi kirjapainossa leikkurissa jotta sivuista saatiin tasaiset. Viimeisenä selkään liimattiin lisätueksi verkko. Takakansi on tehty konepahvista ja kansi sekä selkä ohuemmasta pahvista. Etukansi, selkä ja takakansi liimattiin yhteen kopiopaperin avulla ja jätettiin näiden väliin puoli senttiä, että kirja pääsee aukeamaan. Tässä versiossa etukannessa oli kaksi pahvia päällekäin, jotta saatiin kolo pitsille. Spreijasin pitsin vaaleanpunaiseksi. Kansien päälle liimasin...

Verkon punonta-tekniikkaa käyttäen solmittu riipputuoli. Tarvikkeina trikookudetta, harjanvarsi ja ripustuslenkit sekä käpy (kalastustervikeliikkeet) ja viivotin. Jos haluat tutustua aiheeseen käy katsomassa youtubessa tai googleta: how to make fishing net. Nyt kelpaa mummulassa köllötellä!

Meidän vessat ovat täysin uudistuneet, pelkästään uusien mattojen ansiosta. Uusi pirteä matto saa ihmeitä siis aikaan. Näin pienet matot sopivat hyvin lapsiperheenkin vessaan, koska ne on helppo pestä pesukoneessa. Ylempi matto on kudottu palttinalla. Värilliset raidat on tehty samoilla loimilangoilla, joita loimessakin on käytetty.  Toinen pikkumatto on tehty ruusukas-sidoksella. Polkimia tähän tarvittiin kuusi ja aikaa menee ainakin puolet enemmän, kun joutuu koko ajan miettimään polkusimia ja jopa pitämään katseen niissä. Palttinaahan pystyy kutomaan kahdella polkusimella vaikka silmät kiinni. Nyt kaikki mattoja kutomaan! Mielestäni puiden vuokrahinnatkaan eivät päätä huimaa. Näiden kuteiden kilohinta oli 6,50€ ja matot painavat valmiina n. kilon (loimineen).