Hanna hurahti

Vuonna 2181 tuskin kukaan käyttää koriste-esineinä minun tekemiäni puutöitä? No pitääpä silti merkata vuosiluvut pohjaan. Tällä viikolla on valmistunut liimapuusta laatikko, jolla on helppo kantaa aterimet ja mausteet takapihan grillille. Toisen laudasta valmistetun pakin piti tulla kasvihuoneelle, puutarhavälineille, mutta en taida malttaa viedä tätä pihalle. Käsityötarvikkeet taitavat saada tästä oman pakin. Laatikkoon kului mänty liimapuuta 60x60, kaksi pätkää harjanvartta ja kiinnitykseen puutappeja. Pakkiin 19,5 cm leveää mäntylautaa metri, pohjalevyksi pala vaneria, pätkä harjanvartta ja kiinnitykseen puutappeja. Tarvikkeina vannesaha, nauhahiomakone, pylväsporakone sekä hiomapaperia ja puuliimaa. Perunakappa vuodelta 1849. Kyllä puu on vaan kestävä ja hieno materiaali!

Lasinsulatuksessa liitetään lasinpalasia yhteen sulattamalla ne 700-900 asteessa. Lasinsulatukseen voi käyttää periaatteessa mitä lasia vain mutta varmimmin toimivat sulatukseen varsinaisesti kehitetyt lasit. Jos lasi halutaan tiettyyn muotoon laitetaan se pintafuusauksen (polton) jälkeen uudelleen uuniin, muotin päälle sulatuspolttoon. Tässä uuniin menossa musta/kirkas ruudukko, transparentti – valoa läpäisevä, läpikuultava lasi. Tässä kirkas lasi ja päällä keltainen opalisoitu lasi – valoa läpäisemätön lasi. Pintafuusaus – sulatetaan lasia vain sen verran, että palaset kiinnittyvät yhteen mutta säilyttävät muotonsa. Keltainen lasi on muuttunut oranssiksi. Muottiin pudotus – sulatuspoltossa jo sulatettu lasi muotoutuu sulatusmuotin päällä.

Lautanauha on vanhimpia tunnettuja käsityötekniikoita. Periaate on sama kun kangaspuissa - lautoja kääntäessä aukeaa loimesta viriö. Lautanauhoja on tehty jo muinaisessa Egyptissä viisi tuhatta vuotta sitten . Itse valmistin nelikulmaiset laudat lastenkirjasta ja kudoin villalangasta avaimenperän. Malli oli nimeltään sydän ja se kudotaan kuudella laudalla. Kudelankana kannattaa käyttää samaa lankaa, kun reunimmaisissa loimilangoissa, näin reunosta saadaan mahdollisimman kauniit. Jos kiinnostuit tekniikasta niin kannattaa käydä kirjastosta lainaamassa Maikki Kariston Lautanauhat-kirja.

Vaatteet ja hiukset käryävät savulta. Miksi? No koska tänään on tehty Raku-keramiikka. Ennen varsinaista lasituspolttoa esineet poltetaan raakapoltossa kuten perinteiset keramiikkaesineet. Lasite levitetään esineen pintaan ja ne asetetaan polttouuniin. Poltettaessa esineet kuumennetaan nopeasti n. 950 asteen lämpötilaan, annetaan uunin olla tässä lämpötilassa 10 minuuttia ja sitten tulikuumat esineet nostetaan sahanpuruun savustumaan. 10 minuutin kuluttua esineet jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä. Tämä saa aikaiseksi raku-esineille tyypillisen pinnan, jossa lasitus on täynnä pieniä halkeamia. Jokainen raku-esine on ainutkertainen tuote, koska esimerkiksi lämpötilanvaihteluita on mahdotonta toistaa täsmälleen samalla tavalla. Myös savustuksen taso vaikuttaa raku-esineen väritykseen. Raku-esineissä käytettävät lasitteet sisältävät metallioksideja, joten polton jälkeen niissä on kaunis kiiltävä pinta. Raku ruusu ja tipu

Meidän mummulassa on esillä vanhoja tiffanylasi töitäni n. 20 vuoden takaa. Tiffany-tekniikassa (kuparifoliotekniikka) lasinpalojen reunoille kierretään ohutta kuparifolionauhaa ja ne juotetaan yhteen tinalla. Tina muodostaa kovettuessaan lasipalojen välille sauman ja näin estää paloja irtoamasta.  Käy katsomassa kuinka valmistuu Tiffany-perhonen

Makramee huivi on valmistettu solmeillen (kaksoistasosolmu). Lankana ihanasti kimalteleva Nako Moonlight (90 % akryyli, 10 % metallipolyesteri). Tarvikkeina vain vaahtomuovialusta ja nuppineuloja.   Vinkit käsikorun valmistamiseen on napattu Anne-Marie Bobergin 1984 julkaistusta kirjasta Makramee. Nämä vanhat mallit toimivat hyvin nykypäivänäkin. Käykääpä tutustumassa upeisiin makramee töihin ja valmistusohjeisiin: Macrame School

Olisiko aika päivittää keittiön ilmettä? Kyllä. Meidän keittiöjakkara oli aivan kulunut ja vanha puinen tarjotin myös. Vanhoista verhoista saadaan kiva uusi pinta jakkaralle ja tarjottimelle. Lisäksi tarvitaan liimaa (Eri Keeper), Kiva-lakkaa, pensseli, hiomapaperia, sakset ja mattoveitsi. Työvaiheet 1. Hio pinnat. 2. Leikkaa kankaasta palat. Pala tulee olla joka puolelta pari senttiä pintaa suurempi. Kangas on hyvä silittää. 3. Levitä liima tarkasti päällystettävälle pinnalle. 4. Aseta kangas liimatulle pinnalle. Älä jätä ryppyjä. 5. Anna kuivua. 6. Levitä vesi/liimaseos (50/50) pinnalle. Anna kuivua hyvin. Toista sama vielä kaksi kertaa. 7. Kun pinta on kuivunut leikkaa ylimääräinen kangas pois. Esim. tarjottimen reunan saat siistiksi mattoveitsellä. 8. Lakkaa pinta ja anna kuivua. 9. Hio kevyesti. 10. Toista lakkaus vielä kaksi kertaa. Muista antaa kuivua välillä.

Ylpeänä esittelen terassin uuden komistuksen. Mummun tekemän vanhan pitsiliinat läträsin betonivellissä (s30). Muutaman päivän kuivumisen jälkeen se sai uuden elämän kukkaruukkuna. Ruukun alla oleva viiden kilon jalka on valettu styroksiin. Styroksimuotti oli peräisin erään kynttilänjalan paketista. Lumihiutale kruunaa komeuden. Esittelen lisää betonitöitä myöhemmin. Olen aivan hurahtanut tähänkin aiheeseen. On se vaan kivaa nähdä kättensä jäljet. Ja arvatkaas mikä on vaikeinta betonitöissä? Se, kun ei millään malttaisi odottaa niiden kuivumista!

Oi kuinka ihanaa onkaan omistaa riippumatto. Saat juuri sellaisen kuin haluat valmistamalla sen itse, alusta loppuun. Itse kudoin trikookuteesta palttinalla tavallisen maton. Sahasin ja höyläsin puurimat (28x40), jotka ompelin käsin paksulla kalalangalla maton päihin kiinni. Rimojen päihin porasin reiät. Kiinnitykseen hommasin köyttä sekä kaksi karbiinihakaa ja lenkit. Karbiinihaka ruuvilukituksella on kätevä, koska matto on helppo irroittaa ja nostaa vähemmän komeina kesäpäivinä sisälle suojaan. Ja eikun kirja käteen ja löhöilemään!  

Nyt viimeinkin ymmärrän, että olen totaalisen hurahtanut käsitöihin. Ostin nimittäin kangaspuut vaikka ne ei meille edes mahdu. No kangaspuut saavat kodin maalta ja minä kaivattua lomaa, kun köröttelen sinne kutomaan aina kun ennätän. En malta odottaa, että puut saadaan pystyyn! Tämän totaalisen hurahtamisen vuoksi aion myös ryhtyä pitämään käsityöblogia. Eikös sitä niin sanota, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo?