Ketjut ja korut
Minä, joka en osaa käyttää koruja ja en tykkää tehdä pientä piiperrystä, olen hurahtanut täysin korujen tekemiseen. Ketjuja kieputeltaessa ja sahattaessa meinaa välillä usko loppua (sahan terät katkeilevat, pienet hopealenksut sinkoilevat ympäriinsä, kädet ovat aivan haavoilla...) mutta lopputulos on varsin ihana. Lusikat ja haarukat ovat saaneet uudet elämät!
Ensimmäinen rannekoru on valmistettu hopealangasta (0,8), joka on kieputettu veivin ympärille tiukasti ja lankaspiraali on sitten sahattu lenkeiksi. Mitä tiukempi kieputus, sitä helpompaa on sahaus. Mehiläisvahaa vähän sahanterään niin sahaaminen sujuu helpommin. Sitten sahasin lusikoista varret irti, hioin ja porasin niihin reiät. Sitten lenksut paikoilleen pihtien avulla ja viimeisenä puhdistus ja kiillotus ja muutama helmi mukaan. Ketjusta tuli aivan ihana ja eipä ole kaverilla samanlaista!
Lusikkaosaan jäänen varrenpätkän taivutin lenkiksi ja pujotin sen nahkanauhaan. Näin helposti valmistui kaunis kaulakoru, jota kukaan ei ole aluksi tajunnut vanhaksi hopealusikaksi.
Ensimmäinen sormukseni valmistui haarukan varresta taivuttamalla. Eka sormus ei ole todellakaan täysin pyöreä mutta kukapa sitä kädessä huomaa. Hopeahaarukan päitä ei ole juotettu yhteen. Näin pystyt vaihtelemaan sormusta eri sormiin muuttamalla sen kokoa.
Muitakin töitä olen tehnyt ja niistä lisää myöhemmin. Työvaiheiden kuvat ovat valitettavasti lähteneet pitkäkyntisten matkaan.
Ensimmäinen rannekoru on valmistettu hopealangasta (0,8), joka on kieputettu veivin ympärille tiukasti ja lankaspiraali on sitten sahattu lenkeiksi. Mitä tiukempi kieputus, sitä helpompaa on sahaus. Mehiläisvahaa vähän sahanterään niin sahaaminen sujuu helpommin. Sitten sahasin lusikoista varret irti, hioin ja porasin niihin reiät. Sitten lenksut paikoilleen pihtien avulla ja viimeisenä puhdistus ja kiillotus ja muutama helmi mukaan. Ketjusta tuli aivan ihana ja eipä ole kaverilla samanlaista!
Lusikkaosaan jäänen varrenpätkän taivutin lenkiksi ja pujotin sen nahkanauhaan. Näin helposti valmistui kaunis kaulakoru, jota kukaan ei ole aluksi tajunnut vanhaksi hopealusikaksi.
Ensimmäinen sormukseni valmistui haarukan varresta taivuttamalla. Eka sormus ei ole todellakaan täysin pyöreä mutta kukapa sitä kädessä huomaa. Hopeahaarukan päitä ei ole juotettu yhteen. Näin pystyt vaihtelemaan sormusta eri sormiin muuttamalla sen kokoa.
Muitakin töitä olen tehnyt ja niistä lisää myöhemmin. Työvaiheiden kuvat ovat valitettavasti lähteneet pitkäkyntisten matkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti